Liikuntatunti

Aikoinaan tässä blogissa mietin, että paintball olisi loistava koulujen liikuntatunnille jalkapallon ja sählyn rinnalle.

Olemme selvittäneet asiaa muun muassa opetustoimesta.Yllätys yllätys esteeksi tulee raha.

Kylmä tosiasia on, että paintball-varusteet ja pallot maksavat ihan liikaa kouluille.

Mietimme myös erilaisia leasing-sopimuksia.  Esimerkkinä yhdessä vaihtoehdossa varusteet olisivat olleet meidän ja koulu olisi maksanut niistä tietyn käyttökorvauksen. Huolto olisi ollut koululta. Kaikissa vaihtoehdoissa kustannus nousi kohtuuttoman suureksi. Siis kun vertailukohteena on jalkapallo tai jokin muu perinteinen laji.

Maalia käytettäessä myös huolto on pieni ongelma. Oppilaiden kun pitää päästä suhteellisen nopeasti liikuntatunnin jälkeen seuraavalle tunnille. Maalisten esteiden ja varusteiden puhdistus vie oman aikansa.

Myös kenttä voi olla ongelma. Mennäänkö aina metsään vai pystytetäänkö esteet pihalle? Entä talvella kun on kylmä?

On se hankalaa. Täytyyhän tähän ratkaisu olla. 

Okei, vaihdetaan pallot "kumisiin" reball-kuuliin ja lasketaan lähtönopeutta ettei satu. Ei maalia sotkemassa, ei puhdistusta. Vain pallojen keräys tunnin jälkeen. Toki tässä häviää yksi lajin viehätyksestä eli maalijälki. Tuo on loppupeleissä pieni miinus, kun jännitys ja pelin tunnelma kuitenkin säilyvät.

Reballeja käytettäessä pelataan sisällä. Sisäkentäksi pystytetään vinyyliset sup'air-esteet lehtipuhaltimien avulla. Nopeaa ja helppoa. Sisäkenttää käytettäessä homma on myös ympärivuotista ja voi pelata sisäpelikengillä.

Spläts! Tässähän tuli jo monta kärpästä yhdellä iskulla.

Entäs ne tilat? Pelaaminen vaatii yli 20x30m kentän. Isompi parempi.

Raahessa on koulujen käytettävissä liikuntahalli ja esimerkiksi koulujen liikuntasalit. Pienten koulujen liikuntasalit tuppaavat olemaan pieniä paintball-kentiksi, mutta ainakin liikunhalli sopisi kokonsa puolesta. Myös sopivan kokoinen koulun liikuntasali sopii hommaan paremmin kuin hyvin.

Liikuntahallissa ongelmaksi tulee ääni. Merkkaimet ja esteisiin osuvat pallot pitävät meteliä. Esimerkiksi juoksuradalla olevat joutuisivat pitämään korvatulppia pelin aikana. Eihän se käy.

Tähän ratkaisuna on toki sähkötoimiset suhteellisen hiljaiset merkkaimet. Kuitenkin paras tilaratkaisu olisi sellainen sali, jossa saa olla omalla porukalla pelin aikana.

Yhteenvetona koulujen pelit siis onnistuisivat näillä muutoksilla:

• Hiljaiset sähkömerkkaimet. Löytyy myös edullisia.
• Reball-pallot. Ostettaessa arvokkaita, mutta jatkossa pelaaminen on käytännössä ilmaista.
• Sisätilat. Esimerkiksi sopivan kokoinen liikuntasali.
• Sup'air esteet kentälle. Käytettynä saa edullisesti.

Ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan.

-pasi

ps. Muistakaa tulla pelaamaan 2.5. Raahen Paintball ry:n viikkopeleihin.

kuva by aerodesign.pl

Tytöt vastaan pojat

Pienen tauon jälkeen palaan taas kirjoittamisen pariin. Siviilisääty muuttui välissä ja siirryin päivätyössä uuteen tehtävään. Yritän palata taas 1-2 tekstin viikkovauhtiin.

No se siitä selittelystä, takaisin paintballin pariin..

Muutaman vuoden pelejä seuranneena uskallan väittää, että tytöt ovat kovempia pelaajia kuin pojat. Ainakin puhuttaessa noin 13-17v nuorista. Kun tyttöjä on mukana, pojat ovat vaisumpia kuin "normaalisti".

Miksi näin?

Katsotaan tilannetta pelin kulun kautta. Ennen peliä tytöillä on yleensä pieni pelko päällä. Varsinkin ensimmäisessä tai ensimmäisissä peleissä. Mukana on normaalit "Sattuuko se?" ja "et sitten ammu mua" -kommentit.

Ensimmäisessä erässä on vielä mukana arkailua. Toisinsanoen tytöt totuttelevat peliin aluksi. Ensimmäisen erän jälkeen he muuttuvat täysin. Kommentit ovat nyt "Tiputin sen! Näitkö!? ", "Se yritti juosta puun taakse, mutta ammuin ja osuin siihen!!" ja sitä rataa. Innostus kasvaa ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Seuraavissa erissä tytöt alkavat antaa pojille pataan. Innostuskin kasvaa koko ajan. Toki yleensä pelataan sekajoukkueilla, joten pojatkin saavat mahdollisuuden.

Onko tässä nyt se, että pojat alkavat pelkäämään tyttöjä (kun noin innostuvat)? Vai tuleeko tytöistä esille kunnon paintball-pelin "tappokone" ja pojat ovat tästä hämillään?

Molemmat vaihtoehdot sopivat kuvioon. Tytöt kun yleensä ovat vähän rauhallisempia kuin pojat. Pelissä heissä herää uusi puoli, mitä pojat eivät ole ennen nähneet. Ja niillä on merkkaimet, josta lentää värikuulia. Tämä taas alkaa tutisuttamaan poikien polvia ja heille tulee lievä alemmuuskompleksi.

-pasi

ps. Melkein itsekin sain emännältä huutia erään tiputuksen jälkeen. Sitä myöten en ihmettele vaikka pojat vähän himmaavat tyttöjen kanssa pelatessa.

Kuva by prozaciswack

Mikä merkkain 6v-jätkälle?

Pakkaset paukkuu. Nyt on kuitenkin aika suunnitella tulevaa kesää. Pojalle on luvattu oma merkkainkin.

Tuli vain pieni ongelma. Mikä olisi sopiva merkkain tuon ikäiselle ja kokoiselle? Poika on kesällä ~6,5 vuotta ja painaa vähän yli 20 kiloa. Lisäksi on suht villi, joten ihan mikä tahansa merkkain ei käy.

Pienen mietinnän jälkeen tuli mieleen nämä kriteerit:

1. Merkkaimen pitää olla kestävä ja toimiva. Tämä on varmasti tärkein ehto, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Paskoilla vehkeillä ei ole kiva pelata.
2. Merkkainpaketin pitäisi olla suht pieni eli toisinsanoen kevyt, jotta hän pystyy käsittelemään sitä ilman apuja.
3. Toimintatapana mekaaninen puoliautomaattinen, sähkövehkeet voi olla vähän hankalia noin pienelle kytkimineen ja säätöineen.
4. Edullinen ellei jopa halpa, 100-200 euron väliin pitäisi saada kamppeet.

Sitten KVG käytäntöön ja etsimään sopivaa pakettia.

Kevyt

Youtubessa tuli vastaan lasten paintball-pelivideoita. Niillähän on tietenkin remote-letku käytössä. Heti päästiin eroon paino-ongelmasta. Pullo kun on painavin osa merkkainta. Merkkain käteen, pullo selkään ja letku väliin. Ongelmaksi voi muodostua letku. Poika on lyhyt ja letku oletettavasti viistää maata. Voihan sen kyllä sitoa paitaan tai laittaa kulkemaan vyörenksusta.

Kestävä ja toimiva

Tippmann 98C (tai joku muu tipi) tulee tietenkin ensimmäiseksi mieleen, kun puhutaan kestävyydestä ja varmatoimisuudesta. Oman kokemuksen perusteella sitä ei tarvitse huoltaa kovinkaan aktiivisesti ja oletettavasti kestää keskivertoa enemmän kolhuja. Toisaalta ääni on melko iso ja voi pelottaa pienempiä tyyppejä.

Koko

Pieni merkkain olisi Invert Mini. Olen kuullut, että se ei kuitenkaan toimi tarpeeksi luotettavasti. Toisaalta nyt kun vaihtoehtona on myös remote-paketti, niin merkkaimen koko ei ole niin merkittävä.

Hinta

Jos oikeasti halvasta keskustellaan, niin ainoa vaihtoehto on kiinalainen merkkain. Niitä löytyy mm Savenmaalta. Varmatoimisuus ja kestävyys eivät välttämättä kuitenkaan toteudu ilman huoltotoimia.

Verkkokaupoista löytyi mm tämmöisiä vaihtoehtoja:

1. Tippmann 98C+remote+loaderi+paineilmapullo. Hinnaksi tulee noin 250 EUR. Ihan ei päästä 200 euron hintatavoitteeseen tällä.
2. VL Stryker aloittelijan paketti Powerplaylta. Hintaa 170 EUR. Tällä päästään hintatavoitteeseen. Merkkain vain on outo minulle, joten se hankaloittaa ostopäätöstä.
3. ER3 aloittelijan paketti. Hinta ilmapullolla 150 EUR. Tätä voisi harkita.
4. Käytetty Tippmann- tai joku muu paketti esim Splatwebin foorumien kautta. Hinta neuvoteltavissa. Paketille tulisi hintaa arviolta 150-200 euroa. Lisäksi voi saada pientä kivaa kaupanpäällisiksi.

Viimeisen päätöksen teemme vasta kun tulee oikeasti aika ostaa merkkain. Pojan mielipide vaikuttaa myös. Vahvimmilla on käytetty paketti. Uusi tietenkin houkuttaa, kun siihen saa takuut ja muut. Varmasti käyn asian tiimoilta keskustelut myös Powerplayn Jounin kanssa.

Tässä on pari viime viikkoa fiilistelty pelejä pojan kanssa. Tänä kesänä päästään kunnolla pelaamaan. Ikää, kokoa ja innostusta riittää. Eiköhän me tehdä siitä samantien uusi Mikko Huttunen.

-pasi

Sairaan siistiä touhua!

Kevätkin kohta koittaa, joten alkaa pelijalkaa vipattamaan.

Miksi pelijalkaa vipattaa? Mikä on se juttu tässä lajissa?

Se on tietenkin tajuttoman jännää!

Kun aloitushuuto "PELI KÄY!" kuuluu, kuulaa lentää ja saat juosta ensimmäiselle esteelle siellä seassa niin paljon kuin jaloista lähtee. Kaikista parasta on kun pääsee sinne esteen taakse ilman osumaa.

Merkkaimen nakutus!

Siinä on vaan sitä jotain kun merkkain paukuttaa vieressä "tak-tak-tak, tak-tak-tak" ja pallot lentää kaaressa vastustajaa kohti.

Varusteet on vaan niin siistejä!

Pelihousujen polvitoppaukset ja JT:n logot reisissä on makia astella kentälle. Merkkaimessa on tietenkin force-loaderi ja hieno piippusukka. Sitä on niin paintball-pelaajaa että. :)

Tähtäily eli esteen takaa pomppiminen (Tälle on joku kilpatermikin).

Tarkoitan sitä hetkeä kun päätät tulla edes hieman esteen takaa esiin ja annat täyslaidallisen palloa vastustajaa kohti! Vielä kun saat osuman, niin päivä on kruunattu.

Pallon väistäminen!

Kun tähtäillessäsi huomaat, että vastustaja ampui jo. Sitten kuitenkin kerkeät mahtavalla tuurilla juuri ja juuri väistämään pallot ja menemään takaisin piiloon. Aivan upea tunne.

Edelliseen liittyen ohi lentävien pallojen viuhuna!

Tämä ääni kuuluu kun olet esteen takana piilossa ja odotat sopivaa hetkeä ampua takaisin. Esimerkiksi makaat sopivan matalan esteen takana selällään ja vedät mahaa sisään ettei vain pallo hajoa.

Pallon saaminen vastustajan maskiin!

Nojoo, päähän ampuminen ei ole suositeltavaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että headshot on parasta. Keskelle linssiä. Siihen se ei edes satu.

Pelien tunnelma

Pelikavereissa on parasta niiden maalaaminen kentällä. Tottakai myös taukopaikalla vaihdettavat pelikokemusten ja kuulumisten vaihdot ovat mukavia hetkiä.

Tuossa on mainittu suurin osa niistä jutuista miksi olen niin koukussa lajiin. Uskon, että moni muukin nuo allekirjoittaa.

Kentillä nähdään.

-pasi

Nuorisotoimintaa

Pienen joulutauon jälkeen takaisin kirjoittelun pariin.

Tuli tuossa mieleen eräs nuorisotoimen leirillä järjestetty peli. Tämä oli ensimmäisiä Raahen nuorisotoimen kanssa järjestettyjä tapahtumia. Oli syksy ja ensimmäiset pakkaset päällä. Lännenrannalla oli pääasiassa 13-17v tyttöjä ja poikia valmiina peliin. Useimmille tämä oli ensimmäinen pelikerta.

Peli taisi olla Raahen Paintball ry:n alkuaikoina, koska olimme hankkineet peliä varten Tippmannit hiilidioksidipulloilla. Hiilidioksidi ja kylmä ilma eivät sovi kovin hyvin yhteen, joten merkkaimet tuppasivat jäätymään.

Pelin alussa tietenkin käytiin säännöt ja turvallisuusjutut läpi, ettei saada silmiä puhki. Pojat olivat tohkeissaan ja tytöt ainakin sanojensa mukaan vähän peloissaan. Osumat taisivat jännittää.

Pelasimme Bomban vieressä olevassa metsässä, jota muun muassa partiolaiset käyttävät leiriytymiseen. Puut ovat siellä harvassa ja suurin osa vielä aika ohuita. Lisäesteitä ei vielä tuolloin ollut käytössä.

Parin ensimmäisen erän jälkeen kommentit olivat tyyliin "Mahtavaa! milloin pääsee takaisin kentälle?" Pojat olivat edelleen tohkeissaan. Tytöt alkoivat innostua.

Pelin edetessä pari merkkainta lopetti yhteistyön, mutta se ei pelitunnelmaa haitannut. aloimme kierrättää merkkaimia ja pelaajia oli vaihdossa aina yksi tai kaksi. Tunnelma ja vauhti vain kasvoivat. Pelitilanteista kertovat "sotajutut" alkoivat lentää taukopaikalla.

Yksi pelitilanne pitää myös kertoa. Bomban vieressä kentällä on pari mökkiä. Toisen puolen pelaajat tähtäilivät mökkien suojissa yhdeltä kulmalta. Mökin suojissa olevat eivät tienneet mitään, kun vastapuolen ukko juoksi mökkien toiselta puolelta takapuolelle ja tiputti molemmat. Tippuneiden suusta kuului pari ärräpäätä. Molemmilla oli selässä komeat maalijäljet.

Loppupuolella tyttöjä ei enää pelottanut. Pojat juoksivat melkein karkuun.

Erään tytön lausahdus jäi mieleen:

Tämä tyttö sanoi: "Olipa hyvä, että en lähtenyt juomaan"

Tuo kommentti on syöpynyt takaraivooni ja siitä on keskusteltu monet kerrat. Osaltaan tuon kommentin takia aloimme ry:n kautta olla mukana päihteettömyyden edistämisessä.

Paintball on siis parempaa ajanvietettä kuin ryyppääminen.

-pasi

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Suojaus kohilleen

Simon pelissä maverickin kanssa.

Yleinen kysymys vuokrapeliin tulevalla on, että mitä sinne pitää laittaa päälle. Avaan tässä metsäpelivarustusta suojauksen kannalta.

Yleinen vaatetus

Väri lähtee pesussa eli sen kannalta on melkein sama minkälaiset vaatteet sinulla on päällä. Ykkösiä en kuitenkaan suosittele laittamaan peliin.

Kerrospukeutuminen on tässäkin lajissa kaiken a ja o. Vaatetuksen määrä riippuu tietenkin vuodenajasta, mutta kerrospukeutumisella pärjää. Ennen peliä ja tauoilla yleensä joudutaan seisoskelemaan. Silloin tarvitaan enempi vaatetta. Pelin aikana voi tulla kunnolla hiki, joten vaatetta joutuu vähentämään. Paksuilla vaatekerroksilla lämpöä ei pysty säätämään kunnolla.

Jalat

Kenkien pitäisi olla sellaiset, että niillä voi juosta maastossa. Kumisaappaat käy, mutta eivät ehkä ole parhaimmat juoksemiseen. Talvella niissä tuppaa tulemaan kylmä jaloille. Lenkkarit menettelevät kuivalla kelillä eli lähinnä kesällä. Vaelluskengän tyyliset kengät soveltuvat mielestäni parhaiten pelaamiseen. Itselläni on tosi vanhat kumikengät, joissa varsi on vetää hylkivää kangasta ja jalkapöydästä alaspäin kumisaappaan tyylinen. Sisällä on huopavuori. Niitä on jo vähän korjailtu ilmastointiteipillä, mutta hyvin ne vielä menee.

Pääasia on siis, että voit juosta ja kengät ovat hyvät jalassa. Märällä kelillä suosittelen vettä hylkiviä kenkiä.

Kädet

Käsineiksi käy oikeastaan kaikki missä on etusormi erikseen ja se sopii vielä merkkaimen liipaisinaukkoon. Talvella paksummat ja kesällä ohuemmat. Paksummat käsineet suojaavat sormiasi kivuliailta osumilta.

Kaula

Suosittelen laittaamaan päälle korkealla kauluksella olevan paidan tai takin. Jos et omista sellaista, huivi tai vastaava käy myös. Paljaalle kaulalle tulleet osumat ovat yleensä todella kivuliaita. Simon pelin kaulaosumasta voit lukea kirjoituksesta "Saako päähän ampua?".

Haaraväli

Jos olet mies, suosittelen munasuojia tai muuta toppausta. Olen nähnyt liian monta alapäähän osuman saanutta äijää valittamassa kentällä. Omakohtaistakin kokemusta on.

Naisilla on onneksi luu osuman edessä, joten osuma ei varmaankaan satu niin paljon. Tästä asiasta ei ole ollut oikeastaan puhetta, joten en osaa tarkemmin sanoa.

Rinta

Naisten pitäisi pitää huolta rintojen turvallisuudesta. Nänniosuma ei varmasti ole kiva. Nykyään joillain vuokraajilla on rintapanssareitakin, mutta ne taitavat olla ainakin yhdistyksillä melko harvinaisia. Jos rintapanssaria ei ole käytettävissä, laita paksumpi vaatekerros tai paksummat rintaliivit peliin.

Pää

Maski suojaa otsan, mutta kiinnitä huomiota päälaen ja niskan suojaukseen. Talvella, miksei kesälläkin, pipo on hyvä. Kesällä lippalakki on parempi. Lippa suojaa niskan hyvin. Huivi tai vastaava toimii myös.

Vanhoina hyvinä aikoina pelattiin t-paita päällä. Silloin sitä taisi olla pikkuisen hullu, kun osumat ei tuntuneet missään. Nyt vanhempana osuma on jo alkanut vähän mietyttään ja pitää olla vähintään pitkähihainen päällä.

-pasi

Peliä järjestämään

Aikaisemmin kerroin ensimmäisestä pelistäni. Jäin silloin ekalla kerralla koukkuun, joten muutama vuosi myöhemmin järjestin ensimmäisen pelitapahtuman kaveriporukalle. Olisiko ollut vuonna 2002 talvella.

Silloin Suomessa oli vuokraajia paljon vähemmän kuin nyt. Netin kautta löytyi muutama vuokraaja. Päätimme ottaa kamppeet Oulusta joltain videovuokraamolta, nimeä en muista.

Kaverini kanssa soittelimme muun kaveriporukan läpi ja saimme kasaan kymmenkunta pelaajaa. Varmistusten jälkeen tilasimme välineet. Hintataso oli suurinpiirtein sama kuin nykyään.

Haimme välineet Oulusta edellisenä päivänä. Illalla piti täpinöissään testata miten se kuula lähtee. Siinä huomattiin, että eihän osa merkkaimista toimikaan. Hädissään muutaman puhelun jälkeen ajettiin vielä Ouluun vaihtaamaan merkkaimia toimiviin.

Pelipäivänä oli muistaakseni pakkasta jonkin verran. Pikkaisen hirvitti miten äijien käy. Jäätyminen pidettiin merkkainten osalta kurissa pitämällä ne lämpimässä autossa pelien välissä. Nuotio ja pelit piti ukot sulana.

Kenttänä meillä oli Honganpalon hevostallien läheisyydessä oleva metsäalue. Peli keskittyi pääasiassa metsässä kulkevan polun varteen. Isommat puut ja kivet antoivat hyviä suojia. Osa porukasta päätti kastella itsensä ja kömpi suhteellisen tiheässä metsässä. Muistaakseni yksi kaveri sai tiputettua aina pari ukkoa siinä tien varressa.

Taktiikoita hiottiin aina aloituspaikoilla. Yleensä ne epäonnistuivat. Pelasimme eliminointia eli kun toisen puolen ukot on tiputettu, niin erä päättyi. Erien välissä käytiin vilkasta keskustelua pelin kulusta ja miten kukanenkin oli edennyt ja ketä osunut. Tauot venyivät välillä pitkiksikin, mutta ei se menoa haitannut.

Pelasimme kolmisen tuntia. Pelin jälkeen mentiin vertailemaan mustelmia Raahen Tekun vanhaan saunaan. Viimeisen kerran käytiin saunassa aamuviideltä.

Moni tässä pelissä olleista kavereista on mukana Raahen Paintball ry:ssä tai käy peleissä muuten vaan. Koukkuun jäivät.

-pasi

kuva by whiteriver paintball www.whiteriverpaintball.com

Paintball, uusi CS?

Uutisissa ja lehdissä kerrotaan vähintään joka kutsuntojen yhteydessä miten nuorten kunto rapautuu jatkuvasti. Yhdeksi selitykseksi tarjotaan aina tietokonepelit. Tietokonepeleilläkin tarkoitetaan yleensä CounterStrikea tai muuta vastaavaa. Toisinsanoen räiskintäpelejä. (Toki WoW taitaa olla vahvoilla, mutta jätän sen nyt tästä pois)

Tämä asia alkoi häiritsemään sen verran, että piti tehdä siitä lyhyt analyysi. Eli. Nuoret pitää saada liikkumaan, pois tietokoneen äärestä ja ulos hengittämään raitista ilmaa. Se millä tämän saa toteutumaan on tarjota heille mielekkäämpi vaihtoehto.

Mietin sitten mitä paintball on. Ensinnäkin sitä pelataan ulkona eli sillä saataisi nuoret ulos. Pelissä juostaan, väijytään, pompitaan, hypitään sekä ryömitään ja kontataan. Laji on siis erittäin hyvää liikuntaa.

Se mikä nuoria pelissä oikeasti kiinnostaisi on se, että he pääsevät ampumaan toisiaan värikuulilla. He ovat leikkineet ampumaleikkejä pienestä pitäen, joten asiassa ei sinällään ole mitään erikoista. Kentällä ollessa, esteen takaa pomppiessa, esteeltä toiselle juostaessa ja kaveria tähdättäessä pelistä saa myös kunnon adrenaliiniruiskeet. Pelissä he tekevät myös tiimityötä oikeasti. Toisten merkkaaminen, tiimityö ja sävärit ovat samankaltaisia kuin räiskintäpeleissä, mutta nuori pääsee kokemaan sen kaiken itse eli niin sanotusti "luonnossa".

Edellisen perusteella voin helposti todeta, että paintball on se juttu, joka voisi korvata tietokonepelit nuorten pääharrastuksena.

Paintballin avulla Suomen nuorison kunto saadaan nousemaan vanhojen hyvien aikojen tasolle ja uutisotsikot kääntymään toisinpäin.

-pasi

ps. Tänään Oulaisten Matkanivassa pelattiin pelien lopuksi isi vastaan poika-erä ihan kahdestaan. Jos pojalla ei olisi kuulat loppuneet, olisin saanut aika paljon maalia naamaan.

Isien ja poikien leikit

Ihan aluksi hyvää isänpäivää kaikille isille. Tämän päivän kunniaksi tarinaa isän ja pojan pelihetkistä.

Poikamme on nyt 6-vuotias ja kiinnostunut paintballista. Tämän vuoden Raatirollissa hän halusi ehdottomasti pelaamaan. Aikaisempi kokemus paintballista oli pellolle ja maaliin ampuminen isin kanssa. Tietysti hänellä on oma maski ja vanha Maverick leikkikaluna.

Olimme ry:n porukalla pystyttäneet 20x30m kilpakentän Museonrantaan. Tällaisella Sup'air-kentällä etäisyydet ovat hieman pienempiä kuin metsässä pelatessa, joten osumatkin saattavat sitä myöten tuntua enemmän.

Aikani epäröityä ja monta kertaa pojalta asian varmistaneena päätin antaa ukon kokeilla. Menin itse mukaan. Poika oli ihan täpinöissään. Myönnettäköön, että niin oli isikin. Laitoimme haalarit ja muut päälle ja eikun kentälle. Meidän puolella oli kaksi muuta pelaajaa ja vastapuolella kolme kaveria. Muut olivat yli 13-vuotiaita.

Olin jo tässä vaiheessa varma, että osuman tullessa pojalta pääsee huuto. Mietitytti vain kuinka iso.

Kuului "Peli käy!" ja juostiin aloituspaikasta lähimmän esteen taakse. Poika tähtäili suht hyvin ja ampui ja välillä osuikin, ainakin esteeseen. Itse tipuin heti, jäin tarkkailemaan tilannetta. Vastapuolen kaverit pääsivät hyville paikoille molemmille puolille. Pienen suhinan jälkeen osuma tuli oikealta puolelta. Itkuhan siitä tuli ja jouduttiin lähtemään pois kentältä. Tarkistimme vahingot porukalla ja siellä oli nätti pallon jälki. Teki varmaan kipeää. Aika hyvänkokoinen mustelma jäi pariksi päiväksi.

Nyt olin varma, että pojan pelit on pelattu muutamaksi vuodeksi.

Mutta ei. Taisi olla samana iltana tai seuraavana päivänä kun kuului kysymys: "Isii, milloin mennään taas pelaamaan paintballia?"

Pojan toinen kerta oli tässä syksyllä eräässä pelissä Piehingissä. Tässä pelissä oli toistakymmentä pelaajaa kerralla kentällä. Kaikki yli 13-vuotiaita. Kenttänä melko avonainen metsä. Käytännössä molempien puolten pelaajat näkivät toisensa jo aloituksessa. Täälläkin epäröin antaa pojan pelata, mutta taivuin sitten pojan tahtoon. Taas kentälle. Vastapuolen kanssa sovittiin ennen erää, että poitsua koskee samat säännöt kuin muitakin. Toisinsanoen armoa ei anneta. Pelissä poika eteni kuin vanha tekijä puiden lomassa ja tähtäili tosi hyvin. Tiputtiin ensimmäisessä erässä melko äkkiä.

Toisessa erässä päästiin hyviin asemiin parin ison puun taakse ja tiputti yhden ja pisti kuulaa ilmaan tosi hyvin. Vastustaja pääsi piirittämään meidät ja maalasivat minut. Poika oli hyvin piilossa kun on sen verran pieni. Hän ampui vielä loaderin tyhjäksi ja sen jälkeen vastapuolen kuula osui. En tiedä johtuiko paksuista vaatetuksesta vai mistä, mutta nyt ei itketty.

Voi sitä kikatuksen määrää pelissä sekä taistelutarinoiden tykitystä erien välissä ja pelin jälkeen. Poika meinasi haljeta ylpeydestä. Siinä isin mieli lämpesi, kun voi tarjota omalle pojalle noin innostavan kokemuksen.

Jälkeenpäin hämmästelimme kuinka hyvin tuon ikäinen pystyy pelaamaan. Hyvä kun jaksaa merkkaimen kantaa ja maski pysyy juuri ja juuri päässä.

Nykyään meillä puhutaan paintball-pelistä vähintään kerran viikossa. Koukussa on. Eipä tarvitse hakea peliseuraa kovin kaukaa. Kunhan poika kasvaa vielä vähän, niin pääsee mukaani useampaan peliin.

Värikuulapelin ikärajaa ei ole virallisesti määrätty. Yleisesti suositellaan 15-vuoden ikärajaa, mutta olemme nuorisolle kohdistetuissa peleissä käyttäneet 13-vuoden rajaa. Onpa muistaakseni joskus ollut 9-vuotiaskin pelaaja. Faktahan on, että nämä alle 10-vuotiaat pikkumiehet ovat "hieman" rämäpäitä. Ainoa mikä niitä rajoittaa on merkkaimen paino ja pään koko. Myös osuman tullessa mitataan miestä, tuleeko itku vai ei. Tämä nimenomainen 9-vuotias ei itkenyt kertaakaan, vaikka pelasi monta erää. Nostan hattua.

Mielestäni näiden tosi nuorten pelaajanalkujen täytyy antaa kokeilla värikuulapeliä valvotuissa olosuhteissa ja tietenkin vanhempien luvalla/valvonnassa. Tuossa iässä he ovat innostuneita ja paintball on yksi erittäin hyvä harrastusvaihtoehto myöhemmälle iälle. 12-13-vuotiaana voi jo ajatella aktiivista harrastamista. Alle 10-vuotiaita tyttöjä en ole nähnyt pelaamassa. Yli 13-vuotiaiden porukassa tyttöjäkin on.

Suosittelen kaikille isille ja äideille tuomaan lapsensa kokeilemaan paintballia, kun siihen on mahdollisuus. Samalla voi kokeilla peliä itsekin hyvällä syyllä. Mietin tässä, että olisikohan aihetta järjestää esimerkiksi isä-poika-pelit tai viikoittainen nuorten peli..

-pasi

Aloitellaan

Terve vaan, aloittelen tämän blogin kertomalla tarinan. Mistäpä muusta kuin paintballista.

Olen harrastanut paintballia enemmän ja vähemmän aktiivisesti 2000 luvun alusta alkaen. Muistan elävästi ensimmäisen pelini. Vuosi oli varmaan 2000 ja olin töissä Allgon Systems Oy:llä Pattijoella. Peli järjestettiin saunaillan yhteydessä tehtaan lähimaastossa. Pelialueena oli tehtaan ympärillä oleva metsä ja pienen kävelymatkan päässä oleva pelto/joutomaa-alue. Minkäänlaisia tehtyjä esteitä ei ollut, vain metsässä olevat turppaat, kivet, joutomaakasat ja ojat. Sama tilanne siis kuin useimmilla vuokrapeliporukoilla tänäkin päivänä.

No, kamppeet oli vuokrattu silloiselta Kulmapussilta (R.I.P, muistelen lämmöllä). Merkkaimina oli pumpputoimiset maverickit ja niissä hiilidioksidipullot. Maskina ihan perusnaamari. Ei siis mitään nykyajan hienouksia :) Kaikki oli pakattu siististi peräkärryyn. Niillä sitä sitten mentiin. Ja hauskaa oli. Ryynättiin kuin pienet apinat maha ravassa ja nokka turpeessa ja tietenkin maski huurussa. Osumaa tuli ja mustelmia vertailtiin saunan lauteilla pelin jälkeen.

Alle oli tietysti jo keretty ottaa pari olutta ja pelin aikana otettiin pari lisää. Tästä johtuen sattuikin myös pari vaaratilannetta. Itsekin unohdin silloin laittaa varmistimen päälle taukopaikalla ja vahinkolaukaushan sitä tuli ammuttua. Silloin ei myöskään tiedetty piippusukista tuon taivaallista, joten tietenkin se vahinkolaukaus oli osua työkaveria naamaan. Onni onnettomuudessa ettei osunut.

Selvisin pelistä hengissä parin mustelman saattelemana.

Vertailuna nykypäivään. Yleisesti peleissä on käytössä turvallisuusohjeet(SPBL:ltä saa), piippusukat tai tulpat, merkkaimet on puoliautomaatteja ja kaasuna käytetään paineilmaa. On rintapanssarit, kaulasuojat, munasuojat, huurteenestoaineet, tuplalinssimaskit ja niin edelleen. Paljon on menty eteenpäin. Tosin noita Maverickejakin taitaa olla edelleen myynnissä jossain. Pumput alkaa kyllä olla harvinaisuuksia.

Itse jäin koukkuun heti eka kerralla. Vuonna 2006 perustimme 4 ukon voimin Raahen Paintball ry:n. Sen voimin aloitimme painttiksen peluuttamisen lähialueilla. Nyt vuokraus on siirtymässä yritystoimintana seuraavalle tasolle. Kerron joskus miksi.

Pakko kertoa vielä, että tuossa pelissä käytetyt Kulmapussin Maverick-pumput ovat nykyään Raahen Paintball ry:n hallussa. Muutama on jopa vielä pelikunnossa. Ry:n alkuaikoina niillä käytiin tiputtamassa muutama oululainen puoliautomaatti Hiukkavaaran peleissä :)

Laitahan kommenttina oma eka kertasi. Niitä on aina mukava lukea.

-pasi