Poikamme on nyt 6-vuotias ja kiinnostunut paintballista. Tämän vuoden Raatirollissa hän halusi ehdottomasti pelaamaan. Aikaisempi kokemus paintballista oli pellolle ja maaliin ampuminen isin kanssa. Tietysti hänellä on oma maski ja vanha Maverick leikkikaluna.
Olimme ry:n porukalla pystyttäneet 20x30m kilpakentän Museonrantaan. Tällaisella Sup'air-kentällä etäisyydet ovat hieman pienempiä kuin metsässä pelatessa, joten osumatkin saattavat sitä myöten tuntua enemmän.
Aikani epäröityä ja monta kertaa pojalta asian varmistaneena päätin antaa ukon kokeilla. Menin itse mukaan. Poika oli ihan täpinöissään. Myönnettäköön, että niin oli isikin. Laitoimme haalarit ja muut päälle ja eikun kentälle. Meidän puolella oli kaksi muuta pelaajaa ja vastapuolella kolme kaveria. Muut olivat yli 13-vuotiaita.
Olin jo tässä vaiheessa varma, että osuman tullessa pojalta pääsee huuto. Mietitytti vain kuinka iso.
Kuului "Peli käy!" ja juostiin aloituspaikasta lähimmän esteen taakse. Poika tähtäili suht hyvin ja ampui ja välillä osuikin, ainakin esteeseen. Itse tipuin heti, jäin tarkkailemaan tilannetta. Vastapuolen kaverit pääsivät hyville paikoille molemmille puolille. Pienen suhinan jälkeen osuma tuli oikealta puolelta. Itkuhan siitä tuli ja jouduttiin lähtemään pois kentältä. Tarkistimme vahingot porukalla ja siellä oli nätti pallon jälki. Teki varmaan kipeää. Aika hyvänkokoinen mustelma jäi pariksi päiväksi.
Nyt olin varma, että pojan pelit on pelattu muutamaksi vuodeksi.
Mutta ei. Taisi olla samana iltana tai seuraavana päivänä kun kuului kysymys: "Isii, milloin mennään taas pelaamaan paintballia?"
Pojan toinen kerta oli tässä syksyllä eräässä pelissä Piehingissä. Tässä pelissä oli toistakymmentä pelaajaa kerralla kentällä. Kaikki yli 13-vuotiaita. Kenttänä melko avonainen metsä. Käytännössä molempien puolten pelaajat näkivät toisensa jo aloituksessa. Täälläkin epäröin antaa pojan pelata, mutta taivuin sitten pojan tahtoon. Taas kentälle. Vastapuolen kanssa sovittiin ennen erää, että poitsua koskee samat säännöt kuin muitakin. Toisinsanoen armoa ei anneta. Pelissä poika eteni kuin vanha tekijä puiden lomassa ja tähtäili tosi hyvin. Tiputtiin ensimmäisessä erässä melko äkkiä.
Toisessa erässä päästiin hyviin asemiin parin ison puun taakse ja tiputti yhden ja pisti kuulaa ilmaan tosi hyvin. Vastustaja pääsi piirittämään meidät ja maalasivat minut. Poika oli hyvin piilossa kun on sen verran pieni. Hän ampui vielä loaderin tyhjäksi ja sen jälkeen vastapuolen kuula osui. En tiedä johtuiko paksuista vaatetuksesta vai mistä, mutta nyt ei itketty.
Voi sitä kikatuksen määrää pelissä sekä taistelutarinoiden tykitystä erien välissä ja pelin jälkeen. Poika meinasi haljeta ylpeydestä. Siinä isin mieli lämpesi, kun voi tarjota omalle pojalle noin innostavan kokemuksen.
Jälkeenpäin hämmästelimme kuinka hyvin tuon ikäinen pystyy pelaamaan. Hyvä kun jaksaa merkkaimen kantaa ja maski pysyy juuri ja juuri päässä.
Nykyään meillä puhutaan paintball-pelistä vähintään kerran viikossa. Koukussa on. Eipä tarvitse hakea peliseuraa kovin kaukaa. Kunhan poika kasvaa vielä vähän, niin pääsee mukaani useampaan peliin.
Värikuulapelin ikärajaa ei ole virallisesti määrätty. Yleisesti suositellaan 15-vuoden ikärajaa, mutta olemme nuorisolle kohdistetuissa peleissä käyttäneet 13-vuoden rajaa. Onpa muistaakseni joskus ollut 9-vuotiaskin pelaaja. Faktahan on, että nämä alle 10-vuotiaat pikkumiehet ovat "hieman" rämäpäitä. Ainoa mikä niitä rajoittaa on merkkaimen paino ja pään koko. Myös osuman tullessa mitataan miestä, tuleeko itku vai ei. Tämä nimenomainen 9-vuotias ei itkenyt kertaakaan, vaikka pelasi monta erää. Nostan hattua.
Mielestäni näiden tosi nuorten pelaajanalkujen täytyy antaa kokeilla värikuulapeliä valvotuissa olosuhteissa ja tietenkin vanhempien luvalla/valvonnassa. Tuossa iässä he ovat innostuneita ja paintball on yksi erittäin hyvä harrastusvaihtoehto myöhemmälle iälle. 12-13-vuotiaana voi jo ajatella aktiivista harrastamista. Alle 10-vuotiaita tyttöjä en ole nähnyt pelaamassa. Yli 13-vuotiaiden porukassa tyttöjäkin on.
Suosittelen kaikille isille ja äideille tuomaan lapsensa kokeilemaan paintballia, kun siihen on mahdollisuus. Samalla voi kokeilla peliä itsekin hyvällä syyllä. Mietin tässä, että olisikohan aihetta järjestää esimerkiksi isä-poika-pelit tai viikoittainen nuorten peli..
-pasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti