Kevätkin kohta koittaa, joten alkaa pelijalkaa vipattamaan.
Miksi pelijalkaa vipattaa? Mikä on se juttu tässä lajissa?
Se on tietenkin tajuttoman jännää!
Kun aloitushuuto "PELI KÄY!" kuuluu, kuulaa lentää ja saat juosta ensimmäiselle esteelle siellä seassa niin paljon kuin jaloista lähtee. Kaikista parasta on kun pääsee sinne esteen taakse ilman osumaa.
Merkkaimen nakutus!
Siinä on vaan sitä jotain kun merkkain paukuttaa vieressä "tak-tak-tak, tak-tak-tak" ja pallot lentää kaaressa vastustajaa kohti.
Varusteet on vaan niin siistejä!
Pelihousujen polvitoppaukset ja JT:n logot reisissä on makia astella kentälle. Merkkaimessa on tietenkin force-loaderi ja hieno piippusukka. Sitä on niin paintball-pelaajaa että. :)
Tähtäily eli esteen takaa pomppiminen (Tälle on joku kilpatermikin).
Tarkoitan sitä hetkeä kun päätät tulla edes hieman esteen takaa esiin ja annat täyslaidallisen palloa vastustajaa kohti! Vielä kun saat osuman, niin päivä on kruunattu.
Pallon väistäminen!
Kun tähtäillessäsi huomaat, että vastustaja ampui jo. Sitten kuitenkin kerkeät mahtavalla tuurilla juuri ja juuri väistämään pallot ja menemään takaisin piiloon. Aivan upea tunne.
Edelliseen liittyen ohi lentävien pallojen viuhuna!
Tämä ääni kuuluu kun olet esteen takana piilossa ja odotat sopivaa hetkeä ampua takaisin. Esimerkiksi makaat sopivan matalan esteen takana selällään ja vedät mahaa sisään ettei vain pallo hajoa.
Pallon saaminen vastustajan maskiin!
Nojoo, päähän ampuminen ei ole suositeltavaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että headshot on parasta. Keskelle linssiä. Siihen se ei edes satu.
Pelien tunnelma
Pelikavereissa on parasta niiden maalaaminen kentällä. Tottakai myös taukopaikalla vaihdettavat pelikokemusten ja kuulumisten vaihdot ovat mukavia hetkiä.
Tuossa on mainittu suurin osa niistä jutuista miksi olen niin koukussa lajiin. Uskon, että moni muukin nuo allekirjoittaa.Kentillä nähdään.
-pasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti