Isien ja poikien leikit

Ihan aluksi hyvää isänpäivää kaikille isille. Tämän päivän kunniaksi tarinaa isän ja pojan pelihetkistä.

Poikamme on nyt 6-vuotias ja kiinnostunut paintballista. Tämän vuoden Raatirollissa hän halusi ehdottomasti pelaamaan. Aikaisempi kokemus paintballista oli pellolle ja maaliin ampuminen isin kanssa. Tietysti hänellä on oma maski ja vanha Maverick leikkikaluna.

Olimme ry:n porukalla pystyttäneet 20x30m kilpakentän Museonrantaan. Tällaisella Sup'air-kentällä etäisyydet ovat hieman pienempiä kuin metsässä pelatessa, joten osumatkin saattavat sitä myöten tuntua enemmän.

Aikani epäröityä ja monta kertaa pojalta asian varmistaneena päätin antaa ukon kokeilla. Menin itse mukaan. Poika oli ihan täpinöissään. Myönnettäköön, että niin oli isikin. Laitoimme haalarit ja muut päälle ja eikun kentälle. Meidän puolella oli kaksi muuta pelaajaa ja vastapuolella kolme kaveria. Muut olivat yli 13-vuotiaita.

Olin jo tässä vaiheessa varma, että osuman tullessa pojalta pääsee huuto. Mietitytti vain kuinka iso.

Kuului "Peli käy!" ja juostiin aloituspaikasta lähimmän esteen taakse. Poika tähtäili suht hyvin ja ampui ja välillä osuikin, ainakin esteeseen. Itse tipuin heti, jäin tarkkailemaan tilannetta. Vastapuolen kaverit pääsivät hyville paikoille molemmille puolille. Pienen suhinan jälkeen osuma tuli oikealta puolelta. Itkuhan siitä tuli ja jouduttiin lähtemään pois kentältä. Tarkistimme vahingot porukalla ja siellä oli nätti pallon jälki. Teki varmaan kipeää. Aika hyvänkokoinen mustelma jäi pariksi päiväksi.

Nyt olin varma, että pojan pelit on pelattu muutamaksi vuodeksi.

Mutta ei. Taisi olla samana iltana tai seuraavana päivänä kun kuului kysymys: "Isii, milloin mennään taas pelaamaan paintballia?"

Pojan toinen kerta oli tässä syksyllä eräässä pelissä Piehingissä. Tässä pelissä oli toistakymmentä pelaajaa kerralla kentällä. Kaikki yli 13-vuotiaita. Kenttänä melko avonainen metsä. Käytännössä molempien puolten pelaajat näkivät toisensa jo aloituksessa. Täälläkin epäröin antaa pojan pelata, mutta taivuin sitten pojan tahtoon. Taas kentälle. Vastapuolen kanssa sovittiin ennen erää, että poitsua koskee samat säännöt kuin muitakin. Toisinsanoen armoa ei anneta. Pelissä poika eteni kuin vanha tekijä puiden lomassa ja tähtäili tosi hyvin. Tiputtiin ensimmäisessä erässä melko äkkiä.

Toisessa erässä päästiin hyviin asemiin parin ison puun taakse ja tiputti yhden ja pisti kuulaa ilmaan tosi hyvin. Vastustaja pääsi piirittämään meidät ja maalasivat minut. Poika oli hyvin piilossa kun on sen verran pieni. Hän ampui vielä loaderin tyhjäksi ja sen jälkeen vastapuolen kuula osui. En tiedä johtuiko paksuista vaatetuksesta vai mistä, mutta nyt ei itketty.

Voi sitä kikatuksen määrää pelissä sekä taistelutarinoiden tykitystä erien välissä ja pelin jälkeen. Poika meinasi haljeta ylpeydestä. Siinä isin mieli lämpesi, kun voi tarjota omalle pojalle noin innostavan kokemuksen.

Jälkeenpäin hämmästelimme kuinka hyvin tuon ikäinen pystyy pelaamaan. Hyvä kun jaksaa merkkaimen kantaa ja maski pysyy juuri ja juuri päässä.

Nykyään meillä puhutaan paintball-pelistä vähintään kerran viikossa. Koukussa on. Eipä tarvitse hakea peliseuraa kovin kaukaa. Kunhan poika kasvaa vielä vähän, niin pääsee mukaani useampaan peliin.

Värikuulapelin ikärajaa ei ole virallisesti määrätty. Yleisesti suositellaan 15-vuoden ikärajaa, mutta olemme nuorisolle kohdistetuissa peleissä käyttäneet 13-vuoden rajaa. Onpa muistaakseni joskus ollut 9-vuotiaskin pelaaja. Faktahan on, että nämä alle 10-vuotiaat pikkumiehet ovat "hieman" rämäpäitä. Ainoa mikä niitä rajoittaa on merkkaimen paino ja pään koko. Myös osuman tullessa mitataan miestä, tuleeko itku vai ei. Tämä nimenomainen 9-vuotias ei itkenyt kertaakaan, vaikka pelasi monta erää. Nostan hattua.

Mielestäni näiden tosi nuorten pelaajanalkujen täytyy antaa kokeilla värikuulapeliä valvotuissa olosuhteissa ja tietenkin vanhempien luvalla/valvonnassa. Tuossa iässä he ovat innostuneita ja paintball on yksi erittäin hyvä harrastusvaihtoehto myöhemmälle iälle. 12-13-vuotiaana voi jo ajatella aktiivista harrastamista. Alle 10-vuotiaita tyttöjä en ole nähnyt pelaamassa. Yli 13-vuotiaiden porukassa tyttöjäkin on.

Suosittelen kaikille isille ja äideille tuomaan lapsensa kokeilemaan paintballia, kun siihen on mahdollisuus. Samalla voi kokeilla peliä itsekin hyvällä syyllä. Mietin tässä, että olisikohan aihetta järjestää esimerkiksi isä-poika-pelit tai viikoittainen nuorten peli..

-pasi

"Saako päähän ampua?"

Vuokrapeleissä tämä kysymys esitetään yleensä joka kerta jossain vaiheessa sääntöjen kertomisen aikana.

Maski tai koko pää on monesti ainoa näkyvillä oleva osa pelaajasta merkkaimen lisäksi.

Koska merkkaimeen ampuminen on tylsää, ammut siis suoraan maskiin. Eihän kaveri välttämättä edes huomaa merkkainosumaa. Kannat tuosta päätöksestä kuitenkin vastuun. Kun ammut päähän..

..kuula voi osua kaulaan, korvaan, päälakeen, takaraivoon tai muuhun herkkään kohtaan.

Tämä on tietysti ampujasta hauskaa, mutta on toiselle järjettömän kivuliasta(!).

Aiemmin syksyllä Simon peleissä koin kaulaosuman itse. Kovana jätkänä en suojannut kaulaa mitenkään. Edettiin porukalla kentällä ja menin bunkkeriin ja siellä ampuma-aukon luo. Kuulaa alkoi tulla aukosta sitä tahtia, että lähdin pihalle. Bunkkerin ympärillä oli ukon syvyinen juoksuhauta. Ajattelin, että lähdenpä etenemään sitä pitkin. Kuulaa tuli myös siellä, en tiennyt tarkalleen mistä. Menin kuitenkin ulos bunkkerista ja aloin katselemaan ympärilleni. Juuri kun katsoin pois juoksuhaudasta, bunkkerin toiselta laidalta (sivusta minuun nähden) tuli palloa suht paljon ja pari palloa osui suoraan kaulaan. Siinä sai aataminomena kyytiä ja vähääkään liioittelematta tuntui että henki lähtee. Voin sanoa, että pari ärräpäätäkin taisin huutaa. Kotonakin tietysti vaimoke piti kaulan sievästä punaisesta ympyrästä.

..maskin linssi rikkoutuu.

Myönnän, että tämä on kaukaa haettu, mutta omilla maskeilla pelatessa näin voi teoriassa käydä. Korostan omia maskeja, koska vuokrakäytössä maskit ja eritoten niiden linssit uusitaan tietyin väliajoin. Omien maskien linssin uusinta voi jäädä tekemättä (jos tunnistit itsesi, meneppäs linssikauppaan).

Tämähän on se vaarallisin juttu. Kaveri voi pahimmassa tapauksessa sokeutua. Linssi ei tosin mene kerralla hajalle vesilasin tyyliin vaan siihen tulee ensin halkeama tai useampia. Henkilökohtaisesti en tiedä ainuttakaan linssin hajoamistapausta.

..vastustaja joutuu syömään palloa.

Näin käy, jos kuula osuu maskiin suun kohdalla olevaan ristikkoon. Tässä ei ole mitään pahaa. Eikös ne sano, että vahingonilo on paras ilo. Kaveri varmasti sylkee hetken pallon jämiä ja kiroaa pallon pahaa makua. Joskus pallon kuoret saattavat tehdä naarmun huuleen, mutta sekään ei ole vaarallista.

Ohjeistan siis, että suojaa kaula, korvat, pää ja niska sekä pelaa huolletulla maskilla. Kun nämä asiat ovat kunnossa, uskallan vastata kysymykseen: "En suosittele, mutta joskus on pakko"

-pasi

Paintball-varusteiden lyhyt oppimäärä, osa 2

Kun maski on tärkein suojavaruste, niin merkkain on sitten se tärkein työväline värikuulapeleissä. Monet käyttää sanaa ase tai pyssy (itsekin joskus), mutta se saattaa joidenkin mielestä kuulostaa liian ronskilta. "Isot pojat taas ampumassa toisiaan pyssyillä". Paintball-maailmassa pyssy tai ase on siis merkkain, tai enemmän kilpamaailmassa käytetty "mutka". Merkkaimeen kuuluu olennaisena osana paineilmapullo ja loaderi eli kuulasäiliö. Käsittelen ne omana osanaan.

Kuvassa ry:n merkkainsetti

Merkkain

Merkkaimia on laidasta laitaan, joten en lähde ihan kaikkea käsittelemään tarkasti. Mistään merkkaimesta ei saa tulla pallo ulos nopeammin kuin 100 metriä sekunnissa ettei naamarit hajoa. Paintball-maailmassa puhutaan 300fps lähtönopeusrajasta.

Vuokrapaketeissa on yleensä puoliautomaattiset mekaaniset merkkaimet. No mitä ne puoliautomaattiset ja mekaaniset merkkaimet sitten tarkoittaa? Puoliautomaattinen tarkoittaa, että merkkainta ei tarvitse joka kuulan jälkeen ladata, vaan se lataa itse itsensä kaasun avulla. Tällä päästään puoliautomaattiseen toimintaan. Kun painat liipaisinta, jokaisella painalluksella lähtee pallo niin kauan kuin kaasua ja kuulaa riittää. Tätä voit verrata pumpputoimiseen, joka täytyy joka pallon jälkeen ladata samaan tyyliin kuin pumppuhaulikko.

Maverick-pumppu

Mekaanisen merkkaimen toiminta perustuu merkkaimen sisällä olevaan koneistoon. Sähköisessä taas on patteri tai akku, jolla saa aikaan erilaisia toimintoja (esim. sarjatuli).

Tämä on vähän sama asia, jos vertaat vanhaa vedettävää ja pattereilla toimivaa kelloa toisiinsa.

Mekaaniset merkkaimet ovat suht edullisia. Kiinalaisen saat jo muutamalla kympillä. Ovat toimineet pääasiassa hyvin, mutta niiden samaa maata olevat tiivisteet tuppaavat vuotamaan kylmällä ilmalla. Suosittelen samaan pakettiin täkäläisiä O-renkaita korjaamaan tilannetta. Amerikkalainen Tippmann eli tipi on de facto mekaanisissa merkkaimissa. Sitä on testattu muun muassa Paintti-lehdessä aikoinaan kuralätäkön, veden, auton ja dynamiitin avulla. Merkkain toimi kaikkien testien jälkeen, viimeistä ei vain päästy todentamaan kun muistaakseni lensi sen verran piiloon. Perus-tipin hinta pyörii 120-180 euron välissä.

Vibe-sähkömerkkain

Sähkömerkkaimet on tehty pääasiassa kilpakäyttöön. Halvimmat saat parilla sadalla ja kunnon kilpatason merkkaimesta saat pulittaa jopa yli 1000 euroa. Kalliimmat merkkaimet käyttävät yleensä vähemmän ilmaa. Voit siis ampua yhdellä pullollisella esimerkiksi 400-500 pallon sijasta 800 tai 1000 palloa. Isommalla rahalla saat myös vähemmän ääntä ja lisää palloja ulos per sekunti.

Siinä on kaveri ihmeissään kun vastapäätä kuuluu pieni papatus ja ilmassa on pallo muutaman metrin välein.

Vuokrakäytössä käytetään yleensä mekaanisia merkkaimia niiden helpon käytön ja huollettavuuden takia. Nämä kaverit ovat erilaisia ja käyttävät sähkömerkkaimia: Nurmoon jätkien sivut (ainakin käyttivät, sivut kun on päivitetty 2008)

Ja tähän lopuksi pitää laittaa vielä kuva omasta vanhasta kunnon Intimidatorista, tuttavallisemmin Timmystä. Tämä on kuulemma joskus vuosituhannen alussa ollut kilpapeleissä ykkösjuttu.

-pasi